Juottaminen tai kovajuotto on metallipintojen liittämistä väliin asetetulla seoskalvolla. Tämän tyyppistä juottamista käytetään metallitöissä vahvemman liitoksen aikaansaamiseksi kuin pehmeäjuottamalla. Juotettavat pinnat on puhdistettava huolellisesti ja kaikki rasvajäämät on poistettava. Puhdistusaineena suositellaan hiilitetrakloridia. Bensiini ei ole kovin sopivaa, koska puhdistetut osat säilyttävät jäännösöljykalvon.
Tyypillinen pienliikkeen työ on kovametallikärkien juottaminen pehmeän teräksen varsiin. Suuren poikkileikkauksen omaavien työkalujen kärki tulee asettaa paikoilleen varren päälle sen jälkeen, kun päälle on asetettu elektrolyyttistä kuparia oleva suikale tai ohut levy sekä pieni määrä sulamatonta booraksia.
Koko työ on sitten lämmitettävä, ja tämä voidaan tehdä uunissa tai puhalluspolttimella tai puhallusputkella. Kylmää kärkeä ei saa laittaa suoraan kovaan kuumuuteen, sillä se voi halkeilla. Kun kupari sulaa, kärkeä tulee liikuttaa hieman istuimellaan varmistaakseen tyydyttävän liitoksen. Tämän jälkeen työkalu tulee poistaa lämmöltä ja kärki painaa kevyesti paikalleen. Työkalu on sitten upotettava joko jauheeseen. elektrodihiiltä tai puuhiiltä, jotta varmistetaan hidas jäähdytys ilman kosketusta ilmaan.
Vaihtoehtoinen menetelmä on esilämmittää varsi noin 1500-1800 asteeseen F., vedä työkalu pois ja puhdista istuin teräsharjalla. Booraksi, kupari ja kärki asetetaan sitten paikoilleen ja lämpöä käytetään uudelleen. Kuumennusta jatketaan, kunnes kupari sulaa ja. noudatetaan samaa menettelyä kuin edellä.
Valmistautuminen
Tavallisissa juotosmuodoissa saumat puhdistetaan viilalla ja sen jälkeen hiomapaperilla. Tarvittaessa ne sidotaan yhteen ohuella rautalangalla tai, jos tämä menetelmä ei ole riittävä, pidikkeillä. 4 jäykäksi tahnaksi tehty flux booraksi ja vesi levitetään liitokseen, joka sitten lämmitetään varovasti kosteuden poistamiseksi. Metalli nostetaan sitten valkolämpöön, päätyjuottoseos tai spelteri upotetaan juoksutteeseen ja levitetään liitokseen. Spelteriä hierotaan metalliin, kunnes spelteri sulaa ja. alkaa virrata. Sitten lämpö poistetaan.
On viisasta peittää lähes koko juotettava osa lämpöä säästävillä koksituulella tai asbestilohkoilla. Pienet osat voidaan asettaa asbestilevylle.
Blowpipen käyttäminen
Teoksen tulee olla niin sidottu, että se voidaan kääntää. tai siirretty toiminnan aikana häiritsemättä osien suhdetta. Tämä helpottaa juoksutteen ja spelterin levittämistä. Juottamiseen voidaan käyttää sekä suupuhallusputkea että jalkapaljepuhallusputkea, kuten myös kaasupuhallusputkea (kuva 1). Ensin mainittua tulee puhaltaa kevyesti, koska ilmavirran jatkuvuus on säilytettävä. Hengityksen tulee tapahtua sieraimien kautta ja normaalisti, mutta poskien tulee olla tiukasti ilmalla. antamaan tasaisen paineen puhaltaessa. Liekki saadaan pitämällä puhallusputken puhalluspäätä välittömästi lämmönlähteen – esim. bunsenpolttimen tai alkoholiliekin – yläpuolella, jonka kärkeen se vain koskettaa. Räjähdys levittää sitten eteenpäin pitkän sinertävän liekin, joka on kuumin kärjestään (katso kuvat 1 ja 2). Jalkapalkea käytetään pääasiassa raskaampiin töihin. Liitettävien osien väliin on jätettävä pieni rako, mutta se on harvoin enemmän kuin muutama tuhannesosa tuumaa ja itse asiassa parempi liitos saadaan lähes aina, kun tämä välys on pienennetty minimiin.
Fluxes
Juotoslämpö hapettaa nopeasti liitoksen metallipinnat, jos ne altistuvat ilmalle; tästä syystä juoksutteen käyttö, joka voi olla joko kuiva, tahna tai kuuma kyllästetty liuos. Kahdessa viimeisessä tapauksessa se on parasta levittää siveltimellä paremman tasaisuuden varmistamiseksi. Jos juoksute on jauhemaista. tai rakeistettu, se sekoitetaan tavallisesti juotoslejeeringin kanssa. Juotosnauhassa, langassa tai tangossa liitettävät päät tulee upottaa pieneen juoksutepastatölkkiin tai niihin voidaan ripotella kuivaa juoksutetta.
Hopean juottaminen
Hopeajuotos on juotosmuoto, jota käytetään useimmille ei-rautametallien ja metalliseoksille sekä teräkselle ja raudalle, juoksutena joko booraksia tai boorihappoa tai näiden yhdistelmää. Markkinoilla olevat kaupalliset juoksutteet sisältävät yleensä halogeenisuoloja tai fosfaatteja. Ruostumattoman teräksen juottamiseen, joka on paljon vaikeampaa kuin saman materiaalin juottaminen, hiottu booraksilasi on paras juoksute. Sulatettu booraksi sopii varsinaiseen juottamiseen. Kuvassa 3 on klipsi juotteen pitämiseksi ja kiinnittämiseksi.
Spelter on paras langan tai tikun muodossa, koska jauhe leviää todennäköisesti ilmavirtojen tai räjähdyksen vaikutuksesta. Juotospeltit ovat yleensä messinkiä ja eri tyyppisiä metalleja, rautaa, messinkiä, terästä, kuparia jne. varten tarvitaan erilaisia koostumuksia. Jos liitoksessa vaaditaan poikkeuksellista kovuutta, joskus lisätään hieman hopeaa.
Juotettavia osia ei voida lämmittää vain suupuhallusputkella tai jalkapaljepuhallusputkella, vaan myös upottamalla seoskylpyyn (kutsutaan upotusjuottamiseksi); uunissa; ja sähkövastuksen perusteella. Tätä jälkimmäistä käytetään pääasiassa halkaisijaltaan pienempiin osiin tai kun saumaan voidaan laittaa ohut kerros spelteriä.
Metallilevyjen juottamisessa, jossa muovaustyötä on myöhemmin tehtävä hyvin vähän, on mahdollista liittää saumat reunasta reunaan. Jos näin tehdään, reunoille tulee tehdä pieniä naarmuja viilalla, jotka erotetaan toisistaan noin ½ tuuman etäisyyksillä, kuten kuvassa 4. Nämä mahdollistavat juotteen virtaamisen niiden läpi ja muodostavat hyvän liitoksen.
Jos osien juottamisen jälkeen joudutaan tekemään muovaustyötä, tätä menetelmää ei voida käyttää, vaan on välttämätöntä, että reunat menevät päällekkäin. Tällaista liitosta tehtäessä reunat on ensin ohennettava päitä pitkin, joista on määrä muodostaa saumat, noin puoli tuumaa reunasta. Näin tekemällä kahden reunan päällekkäisyys tekee vain paksuuden, joka vastaa yhtä arkin paksuutta. Sauman ylä- ja alareunaan on leikattava pieni kouristus ja sovitettava vastakkainen reuna sisään. Sen jälkeen osat tulee kiinnittää tiukasti langalla, jotta liitos pysyy kiinteänä.